Mehiläisten salattu maailma avautuu lasipesässä

RoseGardenissa kevät toi tullessaan uuden, kiehtovan hankkeen: rakensin ensimmäisen lasipesän, jonka läpi voi turvallisesti seurata mehiläisyhdyskunnan elämää aivan lähietäisyydeltä. Tämä pieni ikkuna luonnon ihmeelliseen maailmaan tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden ymmärtää, mitä mehiläispesässä todella tapahtuu – siitepölyn keruusta toukkien hoitoon ja yhteisön yhteispeliin.

Suunnittelin lasipesän netistä löytyneiden piirrosten ja kokemusten pohjalta. Rakenteessa on neljä mehiläisvahakehää päällekkäin, ja yhdelle riville mahtuisi halutessa jopa neljä kehää rinnakkain. Lasinen rakenne ei ole vain näyttävä vaan myös käytännöllinen: sivuilla on verkotettuja ilmareikiä, ja lentoliikenne kulkee läpinäkyvää putkea pitkin suoraan ulkoseinän läpi pienelle lentolaudalle.

Pesän perustaminen oli oma taiteenlajinsa. Tein lasipesän ns. jaokkeena – eli otin vahvimmasta pesästä kehiä, joissa oli ruokaa, siitepölyä ja kehittyviä toukkia. Kehien mukana tulivat nuoret mehiläiset, ja lisäksi lisäsin joukkoon ravistamalla vielä mehiläisiä suoraan kehilta. Uusi yhdyskunta sai näin hyvät lähtövalmiudet.

Alku ei ollut helppo: lasipesästä kuului voimakasta surinaa ja mehiläiset vaikuttivat levottomilta. Hetken kuluttua ne kuitenkin löysivät lentoaukon ja alkoivat virrata ulos – ja helpotuksekseni osa myös palasi. Tarhalla oleminen samassa paikassa kuin alkuperäinen pesä aiheuttaa sen, että osa lentomehiläisistä palaa vanhaan pesäänsä, mutta tämä on odotettavissa.

Lasipesä oli emoton noin neljä tuntia, mikä on tärkeä vaihe: emottomuus tekee yhdyskunnasta vastaanottavaisemman uudelle emolle. Uusi kuningatar tuli Saksasta, koska kotimaisia ei ollut vielä saatavilla alkukesästä. Pitkän matkan jälkeen sen mukana tulleet seuramehiläiset olivat menehtyneet – jäljellä oli vain kaksi elävää.

Mutta kun emo asetettiin pesään pieneen muovilaatikkoon – kalikkaan, jossa oli sokeritaikinaa – tapahtui jotain merkittävää: pesän ääni rauhoittui, ja mehiläiset kerääntyivät tutkimaan tulokasta. Osa alkoi heti nakertaa sokeritaikinaa, jotta uusi emo pääsisi ulos – kuin yhteistuumin hyväksyen hänet valtakuntansa uudeksi hallitsijaksi.

Tämä lasipesä ei ole pelkästään mehiläisten koti – se on ikkuna luonnon järjestyksen, yhteisöllisyyden ja älyn maailmaan. RoseGardenissa voit seurata näiden pienten mutta korvaamattomien pölyttäjien elämää aivan läheltä, turvallisesti ja kunnioituksella.

Samankaltaiset artikkelit

  • Puutarhani

    Olin elämän matkallani rakentanut aikaisemmin kaksi puutarhaa. Ensimmäinen oli puhdas ja tasainen nurmikko, jonne pala palalta syntyi kukkapenkki sinne ja toinen tänne. Pensaita – ja lapio upposi maahan sinne sun tänne. Ja parin viikon päästä pensaat vaihtoivat paikka. Syntyi pari lampea, japanilainen puutarha, huvimaja ja kasvimaa. Olin tilannut kuorman multaa, turvetta, hiekkaa ja kiviä. Niitä…

  • Avoimet puutarhat

    16.6. oli valtakunnallinen ”avoimet puutarhat” tapahtuma. Ympäri Suomea oli n 600 puutarhaa auki yleisölle. Minunkin RoseGarden osallistui siihen ensimmäistä kertaa. Lapseni olivat auttamassa valmistelevia töitä, joista en olisi ikinä selvinnyt ilman heitä. Virittelin keltaisen ”avoimet puutarhat” -viirin RoseGarden kylttiin jo aamupäivällä. Kun kellon oli melkein 12, ensimmäiset vieraat tulivat. Ja seuraavat. Ja sitä seuraavat. Vierailijoita…

  • Kanaset kot kot

    Kanat ja Valentin-kukko ovat kotiutuneet RoseGardeniin. Kanat ovat olleet yllättävän ahkeria munimaan. Jokainen kana munii keskimäärin yhden munan päivässä.Jokainen kana on luonteltaan hyvin erilainen. Lyyli-kana on rohkein ja hyppää syliin herkkujen toivossa. Se seuraa minua puutarhassa joka paikkaan – jopa mehiläistarhalle.Orvokki-kana on nopealiikkeinen. Sen mielipuuhaa on hyönteisten jahtaaminen. Orvokki on vähän arka, mutta Lyylin perässä…

  • Talvista taidetta

    Talvella RoseGardenissa kukkii vain luovuus. On monen kädentaidon aika. Syntyy pitsejä nypläämällä – myös hopealangasta, joita jatkan hopeakorutöissä. Akrellimaalaus on alati uudenopettelua. Tekniikka vaatii osansa kuin myös itse maalaaminen. Opettajana on erinomainen Svetlana Ruoho, jonka ohjauksessa saa arvokkaita korjaavia neuvoja. Keväällä opetellaan uutta ihmishahmojen maalaamisessa. Tulin hyväksytyksi on Espoo Artin taiteilijaseuraan ja aivan varmasti yhteisöllisyydestä…

  • Omia kanoja ja munia

    Vietin äitienpäivää lasten kanssa noutamalla RoseGardeniin uusia asukkaita. Nimittäin Lyyli-, Orvokki- ja Gisela-kanat ja Valentin-kukko matkasivat autolla Ellun kanoista ja munista. Sain esittää toivomuksen kanojen väreistä ja kukoksi valitsin kukko-lauman hiljaisimman. Kanat ovat maatiaskanoja ja kuuluvat maatiaskanojen geenien säilytysohjelmaan.Kaikki meni hyvin.Vähän aikaa kanoja seuratessani huomasi heti, miten eri luonne kanoilla oli. Giselä-kana oli uteliain, rohkein…

  • Morsianten RoseGarden

    Kuuman kesän aikana RoseGardenissa on valmisteltu seitsemän tulevaa morsianta häitä varten. Toisin sanoen vietetty polttareita. Ei voi kuin ihailla kaasojen paneutumista ja vaivannäköä. On ollut alkustartit erilaisine ohjelmanumeroineen kaupungissa. Osa morsiamista on tullut silmät sidottuna RoseGardeniin auttamattoman tietämättömänä missä on ja mitä tapahtuu. RoseGardenin ympäristö on tarjonnut polttariporukoille taidetuokioita, korupajoja, aamujumppaa ja urheilua. Onpa ollut…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *