Puutarhani
Olin elämän matkallani rakentanut aikaisemmin kaksi puutarhaa. Ensimmäinen oli puhdas ja tasainen nurmikko, jonne pala palalta syntyi kukkapenkki sinne ja toinen tänne. Pensaita – ja lapio upposi maahan sinne sun tänne. Ja parin viikon päästä pensaat vaihtoivat paikka.
Syntyi pari lampea, japanilainen puutarha, huvimaja ja kasvimaa. Olin tilannut kuorman multaa, turvetta, hiekkaa ja kiviä. Niitä lapion ja kottikärryjen pohja kului puhki. Kaksi pientä räkänokkaa – lapseni leikkivät, retkeilivät, onkivat lammella (leikisti) ja seikkailivat lapsen mielikuvituksen voimalla puutarhan eri puolilla. Nurmikkoa leikatessa oli kuin rallia ajaisi metsätaipaleella, kun väisteli pensaita ja puita.
Puutarha kasvoi ja kitkeminen rytmittyi: maanantai kukkapenkki, tiistai kukkapenkki jne. Mutta kaunista lopulta oli. Runsasta ja rehevää. Sitten tuli muutto toiselle paikkakunnalle.
Seuraava puutarha oli murto-osa edellisestä. Se oli ehkä helpotuskin. Maa oli multavaa ja paikalla oli vanha puutarhan pohja, jossa kasvoi sen mukaisesti perinnekasveja. Halusin sinnekin vesiaiheen – pienen pienen. Pikku kasvimaa sopi laatikkoon, jonne vähän varjosti. Muutossa olin ottanut mukaani perennoja – lapiollisen yhtä ja tukullisen toista muuttokuormaan. Ja muutaman kiven, jotka piilotin muuttomieheltä. Ne kivet olivat kauniita ja pyöreitä. Ne kuuluivat seuraavaankin puutarhaan.
Elämä kuljetti ja sitten tuli kolmas puutarha. Tai ei sitä ollut, mutta oli tila sille – hehtaarin kokoinen tila. Koska ei ollut mitään missään, oli vain mahdollisuuksia. Niin sai alkunsa kolmas puutarhani RoseGarden.